Seksistä puhuminen mahdolliseksi
Reilu seksi –työpajat ovat vuorovaikutteisia, ja ne on suunniteltu siten, että niissä on tilaa keskustelulle ja pohdiskelulle. Tätä suositellaan ehkäisevässä työssä. Keskustelut rakentuvat tapaustutkimusten, keksittyjen kohtausten, kertomusten ja arviointiharjoitusten ympärille. Tällainen konsepti on tehnyt keskustelemisesta yksinkertaisempaa ja mahdollistanut kertomusten tai kuvien tapahtumista puhumisen ilman, että siitä tulee liian henkilökohtaista.
Reilu seksi –työpajat ovat olleet tilaisuuksia, joissa nuoret saavat keskustella seksistä ja suhteista vuorovaikutteisesti ja ongelmakeskeisesti. Työpajoissa on keskusteltu molemminpuolisuudesta, suostumisen, ennemmin kuin kieltäytymisen, varmistamisesta, harmaista alueista ja seksiin liittyvistä odotuksista sekä seksistä mediassa ja pornosta. Yksi työpajojen monista tavoitteista on avata ja arkipäiväistää keskustelua seksistä. Kaikilla ei ole aiempaa kokemusta seksistä puhumisesta asiallisesti rennossa, mutta ohjatussa tilaisuudessa, ryhmissä, joissa on sekä tyttöjä että poikia. Työpajat ovat myös tapa levittää tietoutta ja antaa toisenlainen kuva seksistä, seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta väkivallasta kuin mitä elokuvissa, mainoksissa, lehdissä ja pornossa yksinkertaistetusti esitetään.
Itse opetusmuto – vuorovaikutteinen työpaja, jossa käydään osallistuvia (deliberaalisia) keskusteluja – täyttää sitä paitsi funktion itsessään, sillä se antaa nuorille mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä ja pohdiskella yhdessä muiden kanssa. Näin ollen opetusmuodon voi itsessään katsoa edistävän valtuuttamista (empowerment). Ehkäisevän työn tutkimus puhuukin vuorovaikutteisten menetelmien käytön puolesta erilaisista ilmiöistä keskusteltaessa (lähde alla). Kun ryhmät osallistuvat Reilu seksi –työpajoihin, koulutetut vetäjät tapaavat saman ryhmän kaksi kertaa, ja kertojen välillä on taukoa. Tällä tavoin nuorilla on ollut mahdollisuus ennen toista tapaamiskertaa työstää ja pohtia kysymyksiä, jotka tulivat esille ensimmäisellä kerralla.
Silloin tällöin on käyty keskustelua siitä, olisiko parempi ja pidempiaikaisempi ratkaisu kouluttaa koulujen opettajia työpajojen vetäjiksi. Se että Reilu seksi on projekti, on kaikesta huolimatta heikkous; työpajoista tulisi luultavasti yhtenäisempi osa koulutoimintaa, jos niiden vetäjänä toimisi koulun henkilökunta. Mielestämme on kuitenkin vahvuus, että nuorten työpajoja pitävät koulun ulkopuoliset henkilöt. Aihepiiriä, josta keskustellaan voidaan pitää vaikeana ja hieman kiusallisena, ja jos mukana on ulkopuolinen henkilö, voi keskustelu ryhmässä olla rennompaa kuin jos mukana olisi opettaja, joka arvostelee oppilaita muissa aineissa, jonka he tapaavat päivittäin ja jonka he tuntevat ennestään. Työpajoissa pyritään siihen, että ne olisivat keskustelulle ja pohdinnalle avoimia, vaikkakin osittain ohjattuja tilaisuuksia. Uskomme tämän toteutuvan paremmin, mikäli vetäjä tulee koulun ulkopuolelta. Samanaikaisesti on tärkeää, että opettajat saavat osakseen samat tiedot ja sisällön kuin oppilaat. Näin he voivat jatkaa keskustelua, kun me poistumme koulusta ja voivat myös vastata kysymyksiin, jotka tulevat esille jälkeenpäin.
Sekä opiskelijat että vetäjät ovat arvioineet jokaisen työpajatilaisuuden, ja tietyt näkökohdat ovat toistuneet kolmen vuoden aikana. Koska sekä työpajat että arviot kehittyvät vuodesta toiseen, tuloksia ei ole mahdollista vertailla suoralta kädeltä. Voidaan kuitenkin todeta, että on olemassa selviä yhteisiä nimittäjiä koskien oppilaiden työpajoissa arvostamia asioita, kun taas mielipiteissä vähemmän toimivista asioista on suuri hajonta. Positiivisena nähdään mm. mahdollisuus keskustella työpajojen esille tuomista aiheista sekä se, että saa kuulla mitä muut asioista pohtivat. Suurin osa nuorista nostaa esille erityisesti ”kuuma tuoli” –arviointiharjoituksen.
